Maanteiden löytöretket
10/06/2017
Viime päivinä ikkunoihin piiskannut sade ja takapihalla nuukahtaneet mansikat muistuttivat viimeistäänkin syksyn saapuneen. Ilmat ovat viilenneet siihen pisteeseen, että meidän maanteiden löytöretket päättyvät tämän kesän osalta.
Menneen kesän arvoikkaista löydöistä yksi oli Tampereen läheisyydessä sijaitseva Taulaniemen leirintäalue, jonka rauhoittavaan järvimaisemaan ja hurmaavaan kartanoympäristöön ei voi kaupunkilainen olla ihastumatta. Taulajärven pehmeässä vedessä minäkin tarkenin vielä loppukesän yöuinnille- karvainen tietenkin seuranani. Vesien viiletessä vilukissan pulahtamista helpottavat onneksi myös rantasaunat. Pahoitteluna sanottakoon silloisille leiriläisten naapureille, kun vielä keskiyölllä paukuttelimme ovia. Juuri kun olimme päättäneet siirtyä nukkumaan, huomasimme, että sivuovemme oli jostain syystä jumittunut ja emme saaneet sitä suljettua. Kovan yrityksen ja erilaisten naruviritys kokeilujen jälkeen tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että nyt vain nukumme ovi auki . Tällaisten yllätysten varalta meillä on onneksi paksut peitot!
Toisena löytönä mainittakoon Tamminiemen lomakeskus, jonka upeaa barokkipuistoa voi vielä toistaiseksi käydä ihailemassa Loviisassa. Meidän suruksemme paikan toiminta kuitenkin loppuu vuodenvaihteessa kaupungin kanssa tehdyn vuokrasopimuksen päättyessä. Nyt vain voimme toivoa, että tästä päättävät säilyttäisivät 1800- luvulla rakennetun tilan sekä korjaisivat sen tulevillekkin sukupolville. Loviisa on kaupunkina todella kaunis ja vetää hyvin vertoja Porvoolle, matkaajien määrä on varmasti kasvussa. Ainakin meidän perheen verran!
Jokakesäiseksi suosikiksemme on jo ennenkin blogissa vilahdellut Korsnäs Kård. Mukava omistajaperhe ja maalaismaisemat takaavat meidän viihtyvyyden kesästä toiseen. Ja ei unohdeta mainita jos näillä suunnilla ajelet, voi tilalla yöpyä tunnelmallisesti myös aitassa, mutta muista tilata sauna illaksi. Aitokiuas löylyjä ei kannata jättää väliin!
Mukavinta liikkuvassa kesämökissä on ettei koskaan tiedä mitä nurkan takana odotttaa ja kenet seuraavaksi tapaat. Vaikka meitä suomalaisia usein väitetään hiljaisiksi, olen alkanut hiljalleen olemaan tästä eri mieltä. Olen huomannut, että aivan yhtä puheliaita sitä ollaan täällä pohjolassakin- Ehkä hieman kohteliaampia, ei tungetella liikaa. Mutta leirinaapurin kanssa vaihdetaan aina muutamat sanat, oli se sitten kesästä, koirista tai vaikka pienestä punaisesta autosta.
0 kommenttia