And i said yes!
11/02/2017
Aikoinaan, ennen pienintä, olimme vielä sitä mieltä ettei meidän tarvitse mennä naimisiin. Emme nähneet siihen mitään järkevää syytä. Ajatus avioliitosta on kuitenkin ollut läsnä koko suhteemme. Olemme siitä keskustelleet- mitä se antaisi meille vai olisiko se edelleenkään tarpeellista? Hiljalleen meistä alkoi tuntua yhteisen omaisuuden sekä tulevaisuuden suunnitelmien myötä, että avioliitto ehkä hieman helpottaisi asioita. Osoitus rakkaudesta ja lupaus toiselle sitoutumisesta tuleviinkin retkiin tuntui hyvältä. Asiasta on keskusteltu aikuismaisesti, mutta ei turhan vakavasti. Kun sen aika on, se tulee sitten.
Noin reilu kuukausi sitten olimme kahdestaan tai ainakin melkein kahdestaan, myös karvainen mukana, kesän viimeisellä leirillä Loviisassa. Iltapalalla, matkailuautossamme syksyisessä hämärässä, mieheni lopulta yllätti minut. Sormuksen mukana tulleeseen kysymykseen sain vastattua, ensi häkellyksen jälkeen- kyllä!
Vaikka lähipiirille kihlautumisemme on ollut tiedossa jo viikkoja, pääsee blogiin uutinen vasta nyt. Tätä on pitkittänyt Rust Jewelleryltä tilattu sormus, jonka toimitusaika oli peräti kuusi viikkoa. Sormukset tehdään Lontoossa käsityönä vanhalla perinteisellä tekniikalla sekä työkaluilla. Tämän ansioista jokainen sormus on oma uniikki kappaleensa.
Pitkän etsinnän jälkeen en onnistunut löytämään Suomesta vastaavanlaisia sormuksia, joten pikaisesti teimme tilauksen Englantiin asti. Jännitystä lisäsi edessä häämöttävät kihlajaisjuhlat ja laitoimme perään anovan meilin ( niin kuin varmasti kaikki muutkin mattimyöhäiset), jospa sormus ehtisi perille ennen juhlia! Ja kuinkas ollakkaan kaksi päivää ennen tärkeää päivää luukusta kolahti kirjatun kirjeen ilmoitus. Vielä hohtavan kultainen rengas, pienen pienine lehtineen sekä uskomattomine yksityiskohtineen, näyttää yksinään aavistuksen vaatimattomalta. Mutta muistuttaen tulevasta odotellessa toista rinnalle.
0 kommenttia